Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
001/2026
LAUSUNTO LAPSIPERHEIDEN RUOKASUOSITUKSESTA
Ruotsinkielisten maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta lapsiperheiden ruokasuosituksesta.
1. Yleiset kommentit
SLC pitää tärkeänä, että lapsiperheiden ruokasuositukset perustuvat ajantasaiseen ravitsemustieteelliseen tutkimukseen ja tukevat lasten, nuorten sekä perheiden terveyttä. Suosituksilla on kuitenkin huomattavasti ravitsemusta laajempi yhteiskunnallinen vaikutus. Tämän vuoksisuosituksissa tulisi nykyistä vahvemmin huomioida suomalaisen ruokajärjestelmän kokonaisuus. Ne vaikuttavat kuluttajien ruokavalintoihin, julkisiin ruokahankintoihin, varhaiskasvatuksen ja koulujen ateriasuunnitteluun sekä pitkällä aikavälillä myös suomalaisen maatalouden tuotantorakenteeseen.
Suosituksissa korostetaan perustellusti kasvispainotteisuutta, mutta samalla olisi tärkeää kuvata tasapainoisemmin suomalaisen maa- ja elintarviketalouden erityispiirteitä. Suomessa merkittävä osa maatalousmaasta soveltuu parhaiten nurmen tuotantoon, johon maidon- ja naudanlihantuotanto perustuu, ja kotieläintuotanto on olennainen osa ravinnekiertoa sekä maatalousmaan tuottavuuden ylläpitämistä. Suomen ilmasto-olosuhteet poikkeavat olennaisesti monista niistä alueista, joihin kansainväliset vertailut perustuvat.
Viime vuosien kansainväliset kriisit ovat korostaneet sitä tosiasiaa, että kotimainen ruoantuotanto on osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää säilyttää monipuolinen tuotantorakenne, jossa kasvinviljely ja kotieläintuotanto tukevat toisiaan. Suomessa merkittävä osa peltoalasta soveltuu parhaiten nurmiviljelyyn, ja kotieläintuotanto mahdollistaa näiden alueiden hyödyntämisen ruoantuotannossa.
2. Ravitsemuksen terveys- ja ympäristövaikutukset
SLC katsoo, että ympäristövaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida nykyistä paremmin suomalaisen maatalouden myönteiset vaikutukset ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Suomessa laajat nurmialat sitovat hiiltä, parantavat maaperän rakennetta sekä vähentävät ravinnehuuhtoumia. Lisäksi laiduntavat eläimet ylläpitävät perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia, joiden säilyminen on keskeinen osa kansallisia luonnon monimuotoisuustavoitteita sekä Helmi-ympäristöohjelman toimeenpanoa.
SLC katsoo, että suosituksissa tulisi nykyistä tarkemmin arvioida myös ruokavalintojen vaikutuksia kansalliseen ruokaturvaan ja proteiiniomavaraisuuteen. Suosituksissa kehotetaan korvaamaan eläinproteiinia kasviproteiineilla sekä suosimaan erilaisia kasvipohjaisia tuotteita ja kasvijuomia. Samalla jää kuitenkin epäselväksi, missä määrin näiden tuotteiden raaka-aineet ovat tuotettavissa suomalaisissa olosuhteissa, miten raaka-aineiden jatkojalostus hoidetaan ja missä määrin niiden käyttö lisää riippuvuutta tuonnista.
Erityisesti soijapohjaiset tuotteet nostetaan suosituksissa esiin ravitsemuksellisesti laadukkaina vaihtoehtoina. Soijajuoma todetaan jopa ainoaksi kasvijuomaksi, jonka proteiinimäärä vastaa maitoa. Käytännössä soijaa ei tällä hetkellä viljellä kaupallisesti Suomessa, vaikka sen viljelyä on tutkittu ja kokeiltu koeviljelmillä. Markkinoilla olevat soijatuotteet perustuvatkin pääosin ulkomailta tuotuihin raaka-aineisiin. Sama koskee suurelta osin myös pähkinöitä, manteleita sekä monia muita suosituksissa korostettuja kasviproteiinin lähteitä.
Suomessa tuotettavan proteiinin perustan muodostavat edelleen maito, liha, kananmunat, kala ja viljat. Sitran kokoamien tietojen mukaan kotimaisen proteiinituotannon merkittävimmät lähteet ovat maitotuotteet, liha ja viljat, kun taas palkokasvien osuus on edelleen suhteellisen pieni. Vaikka herneen ja härkäpavun viljelyä on viime vuosina lisätty, niiden yhteenlaskettu tuotanto vastaa edelleen vain pientä osaa suomalaisesta proteiinituotannosta.
SLC pitää tärkeänä, että ravitsemussuosituksissa tunnistetaan ero ravitsemuksellisesti suositeltavan ruokavalion ja suomalaisissa tuotanto-olosuhteissa toteutettavissa olevan ruokavalion välillä. Jos eläinperäisten tuotteiden kulutusta pyritään merkittävästi vähentämään ilman vastaavaa kotimaisen kasviproteiinituotannon kasvua, seurauksena on tuontiriippuvuuden lisääntyminen. Tämä olisi ristiriidassa huoltovarmuuden, ruokaturvan ja kansallisen omavaraisuuden tavoitteiden kanssa.
SLC pitää myönteisenä sitä, että kotimaisen valkuaiskasvituotannon kehittämistä edistetään. Luonnonvarakeskuksen mukaan valkuaiskasvien tuotantoalaa voitaisiin tulevaisuudessa merkittävästi kasvattaa. Tällä hetkellä niiden tuotantoala on kuitenkin edelleen pieni verrattuna nurmiviljelyyn ja kotieläintuotantoa palvelevaan rehuntuotantoon. Tästä syystä ravitsemussuosituksissa tulisi välttää sellaisten ruokavaliomuutosten suosittelemista, joiden toteuttaminen käytännössä perustuu merkittävässä määrin tuontiraaka-aineisiin eikä kotimaiseen tuotantoon.
3. Ravinnon turvallisuus
Suomalainen ruoantuotanto perustuu korkeaan elintarviketurvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä poikkeuksellisen hyvään tautitilanteeseen. SLC pitää tärkeänä, että nämä vahvuudet näkyvät nykyistä selvemmin ravinnon turvallisuutta käsittelevissä osuuksissa.
Suomalaisen eläintuotannon vahvuuksiin kuuluu myös poikkeuksellisen vähäinen mikrobilääkkeiden käyttö. Euroopan lääkeviraston ESVAC-seurannan mukaan mikrobilääkkeiden käyttö tuotantoeläimillä oli vuonna 2022 Suomessa 14,9 mg/PCU, kun EU- ja ETA-maiden keskiarvo oli 73,9 mg/PCU. Suomi kuuluu siten Euroopan alhaisimman mikrobilääkkeiden käytön maihin. Vähäinen lääkkeiden käyttö on seurausta hyvästä eläinten terveydestä, korkeatasoisesta eläinten hyvinvoinnista, toimivasta tautisuojauksesta sekä ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta.
SLC katsoo, että tämänlaiset vastuullisen tuotannon tunnusluvut tulisi huomioida nykyistä näkyvämmin myös ravitsemussuosituksissa, kun tarkastellaan elintarvikkeiden turvallisuutta ja kestävyyttä. Antimikrobiresistenssi on maailmanlaajuisesti merkittävä terveysuhka, ja suomalainen eläintuotanto tarjoaa tästä näkökulmasta kansainvälisesti vertailtuna erittäin vastuullisen tuotantomallin. Kuluttajien näkökulmasta kotimaisen eläinperäisen ruoan turvallisuus perustuu paitsi jäljitettävyyteen ja hyvään tautitilanteeseen myös siihen, että tuotanto perustuu hyvin vähäiseen lääkkeiden käyttöön.
4. Ruokakasvatus ja ravitsemusohjaus
SLC pitää ruokakasvatusta ja ruokakulttuuria erittäin tärkeänä osana lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä. Ruokakasvatuksessa tulisi täten nykyistä vahvemmin lisätä ymmärrystä koko ruokaketjusta pellolta pöytään. Lasten ja nuorten olisi tärkeää saada tietoa suomalaisesta maataloudesta, ruoantuotannon käytännöistä sekä siitä, miten eri tuotantosuunnat liittyvät toisiinsa. Tämä vahvistaa kuluttajien kykyä tehdä tietoisia valintoja sekä arvostaa kotimaista ruoantuotantoa.
SLC pitää tärkeänä, että ruokakasvatuksessa vältetään yksinkertaistavia vastakkainasetteluja kasvi- ja eläinperäisten tuotteiden välillä. Kestävä suomalainen ruokavalio voidaan rakentaa monella tavalla, ja ruokakasvatuksen tulee kannustaa monipuoliseen sekä ravitsemuksellisesti että tuotannollisesti kestävään ajatteluun.
SVENSKA LANTBRUKSPRODUCENTERNAS CENTRALFÖRBUND SLC R.F.
Thomas Blomqvist
Toiminnanjohtaja
Sofia van der Pals
Korkeakouluharjoittelija