Eduskunnan ympäristövaliokunta
HE 70/2026 vp
Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f. kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausunto hallituksen esityksestä HE 70/2026 vp eduskunnalle uudeksi alueidenkäyttölaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
SLC katsoo, että esitys on useilta keskeisiltä osin selkeä askel oikeaan suuntaan maanomistajan aseman ja omaisuudensuojan kannalta. Erityisen myönteisiä ovat uusi metsätalouden rajoituksia koskeva korvaussäännös, maakuntakaavalla tapahtuvan metsätalouden ohjaamisen rajoittaminen sekä maanomistajille tiedottamista koskevan velvollisuuden parantaminen. Sujuvamman kaavoituksen mahdollistamiseksi kumppanuuskaavoituksen mahdollistaminen on SLC:n mielestä tervetullut muutos. Esitystä tulee kuitenkin SLC:n ymmärryksen mukaan vielä tarkentaa, jotta se todellisesti pystyy turvamaan maanomistajan oikeusaseman ja mahdollisuuden vaikuttaa kaavoitukseen.
Ehdotettu 101 a § metsätalouden harjoittamisen rajoituksesta maksettavasta korvauksesta on SLC:n näkemyksen mukaan uudistuksen tärkein yksittäinen muutos. On myönteistä, että korvausoikeutta laajennetaan koskemaan laajemmin metsänkäsittelymääräyksiä ja että korvausoikeus näin kytkeytyy paremmin kaavan aiheuttamaan tosiasialliseen rajoitukseen. Samalla pykälän soveltamisalaa tulee vielä laajentaa esitetystä, jotta myös kohdetta kuvaavat merkinnät, jotka esimerkiksi harmaan suojelun kautta johtavat rajoituksiin täyttävät korvausvelvollisuuden. SLC katsoo myös, että siirtymäsäännökset ovat liian suppeat. Korvausjärjestelmän tulee kohtuullisen siirtymäajan jälkeen koskea myös jo voimassa olevia kaavoja.
Myös korvausperiaatteita on täsmennettävä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon samalla metsäkiinteistöllä olevien useiden rajoitusten yhteisvaikutus, jotta useat yksittäin vähäiset rajoitukset eivät yhdessä johda merkittävään korvauksettomaan käytönrajoitukseen. Kaavasta maanomistajalle samalla syntyvää hyötyä, kuten rakennusoikeutta, ei tule käyttää metsätalouden rajoituksesta maksettavan korvauksen pienentämiseen. Ennen kaikkea korvausoikeuden tulee syntyä itse kaavapäätöksen perusteella. Vaatimus siitä, että maanomistajan on ensin haettava poikkeamista, saatava kielteinen päätös ja odotettava päätöksen lainvoimaisuutta, tekee menettelystä tarpeettoman raskaan ja mahdollistaisi käytännössä normaalin metsätalouden muuttamisen luvanvaraista.
SLC vastustaa metsälain 10 §:ssä tarkoitettujen erityisen tärkeiden elinympäristöjen osoittamista maakuntakaavoissa. Näitä kohteita säännellään jo metsälain nojalla, ja ne ovat usein niin pienialaisia, etteivät ne sovellu osoitettaviksi yleispiirteisessä maakuntakaavassa. Mahdollisuus osoittaa tällaisia kohteita maakuntakaavassa tulee siksi poistaa. SLC korostaa samalla, että laissa tulisi esitettyä selkeämmin tuoda esille, että metsätalousmaaksi osoitetuilla alueilla metsätaloutta säännellään pelkästään metsälain ja muun asiaankuuluvan sektorilainsäädännön nojalla eikä esimerkiksi kuvaavien kaavamerkintöjen kautta, jotka kuitenkin voivat johtaa käytännön rajoituksiin. Tämän periaatteen kirkastaminen lainsäädäntöön esitettyä paremmin olisi SLC:n mukaan ympäristövaliokunnan käsittelyssä tarpeellista. Vastaavasti SLC toteaa, että esitystä on muutettava niin, jotta yleis- ja asemakaavoissa metsälain 10 §:n osoitetuista alueista tulee seurata korvausvelvollisuus. Metsälain valvonta on Metsäkeskuksen vastuulla ja jos kaavoituksella päädytään eriäviin johtopäätöksiin, korvausvastuu on oltava kunnalla.
SLC pitää myönteisenä sitä, että kunnan on esityksen mukaan kirjallisesti ilmoitettava tiedossaan oleville maanomistajille ja haltijoille muun muassa asemakaavaehdotuksesta ja tietyistä yleiskaavaehdotuksista. Tämä on konkreettinen parannus. Velvollisuus on kuitenkin edelleen liian suppea. Tietoa tulee antaa kaikista kaavoista, jotka voivat aiheuttaa maanomistajalle merkittäviä käytönrajoituksia tai taloudellista haittaa. Tiedottamisen tulee lisäksi tapahtua jo valmisteluvaiheessa kaavaluonnoksen ollessa nähtävillä, jolloin maanomistajalla on vielä tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa kaavan sisältöön.
SLC pitää myönteisenä sitä, että luonnonsuojelualueiksi tarkoitetuille alueille annettavat kaavamääräykset edellyttävät Lupa- ja valvontaviraston kirjallista suostumusta ja voivat olla voimassa enintään neljä vuotta. Tämä vähentää riskiä pitkäaikaisista kaavoitukseen perustuvista suojelurajoituksista ilman varsinaisen luonnonsuojelumenettelyn toteuttamista. SLC katsoo, että esityksessä tulee selventää, että määräajan päätyttyä sekä rajoitus että koko kaavamerkintä tulee poistaa, mikäli aluetta ei ole perustettu luonnonsuojelualueeksi.
Vakituisen asutuksen suhteen, SLC katsoo, että esitystä tulisi muuttaa, niin jotta maanomistajan ehdotuksesta laadittavassa ranta-asemakaavassa voi ranta-alueelle osoittaa myös pelkästään vakituista asutusta ja esitettyä keveämmin perusteluin.
Lopuksi SLC korostaa selkeiden ja yhdenmukaisten kaavamerkintöjen ja -määräysten merkitystä. Epäselvillä tai vaihtelevilla merkinnöillä voi olla pitkälle meneviä vaikutuksia maanomistajan omaisuuden käyttöön, vaikka niiden oikeusvaikutukset eivät aina käy selkeästi ilmi. Ympäristövaliokunnan tulee siksi mietinnössään painottaa valtakunnallisesti yhdenmukaisten ja selkeästi määriteltyjen kaavamerkintöjen tarvetta sekä selkeää rajanvetoa kaavoituksen ja sektorilainsäädännön välillä.
Kokonaisuutena SLC tukee uudistuksen suuntaa, mutta katsoo edellä esitettyjen muutosten olevan välttämättömiä, jotta uusi laki vahvistaisi täysimääräisesti maanomistajien oikeusturvaa, omaisuudensuojaa sekä tosiasiallisia mahdollisuuksia harjoittaa maa- ja metsätaloutta sekä vaikuttaa kaavoitukseen asiaankuuluvalla tavalla.
SVENSKA LANTBRUKSPRODUCENTERNAS CENTRALFÖRBUND SLC R.F.
Mats Holmgård
Metsäasiamies
